|
Hinnasto/PriceList
Acoustics
of Finland AF-2/AE-2X
Dolby
Digital
Dolby
Info
Letter
to Boston Audio Society re DVDs and Regions
(in
Finnish/Suomeksi)
Pickering
Connoisseur
spare belts
Telarc/Decca
CD's
Phono
Pre-amplifier
LP
Pre-amplifier
Home
Theater
Acoustic
Research (AR)
Lenco
Turntable / Levysoitin
DVD 5.1
Films
DVD
Library
Train
Center
MS
Visual C++ and Borland C and
C++
-_Version 1.52 Version 4.0 Version 4.0
Other/Muut
Electronic
Workshop Ads
Nordic
Press
Other stuff:
Cost/Benefit
Analysis - "Missouri Style"
Natural
Resources/Conservation - Thanks!
Remox
Fun stuff:
The
Great Yogi (Yogi Berra)
You
Might Be A Bubba If -
Michigan
Stadium - "The Big House"
"Hail To
The Victors"
|
(Pop-Lehti
- September 2007 - Pasi Lehtomaa)
LUONNOLILISEN
ÄÄNENTOISTON PUOLESTAPUJUJA
ROBERT WOODS
Sattuma tuntuu
määritelleen Robert Woodsin elämää
hyvin vahvasti. Newyorkilaisen kemian
diplomi-insinöörin tie suomalaisen hifi-myynnin
tienraivaajaksi ei ole niitä kaikkein loogisimpia,
mutta Robert itse uskoo laajempiin yhteyksiin: "Sattuma tai
onni sinänsä ei vielä
välttämättä johda mihinkään.
Lisäksi tarvitaan oikeat olosuhteet, kuten sopiva aika
ja paikka, jotta jotakin todella myös
tapahtuisi."
Valmistuttuaan 1960-luvulla
insinööriksi työskenteli Robert Woods
Knoxvillessa, Tennesseessä sijainneessa kemiallisen
alan tehtaassa. Yrityksen välinpitämätön
suhtautuminen ympäristökysymyksiin ajoi miehen
moraaliseen ristiriitatilanteeseen, joka kulminoitui
ystävän kanssa tehdyllä lomamatkalla.
"Ajelimme Kalliovuorilla kaverin Kuplalla, ja
ympärillä avautuva luonnon kauneus oli huikaiseva.
Pohdin samalla työtäni tehtaassa, jossa muiden
tuotosten lisäksi valmistettiin voimakkaita
myrkkyjä sotilaallisiin käyttötarkoituksiin.
Kahvikupillinen tuollaista seosta olisi pilannut kokonaisen
järven täydellisesti.
Arkipäiväisemmälläkin tasolla asiat
olivat miten olivat. Tehtaan päästöt olivat
esimerkiksi syövyttäneet voimalankojen muoviset
eristekuoret niin pahasti, että ne roikkuivat osittain
kuoriutuneina paljaiden johtojen alla. Tunsin voimakasta
tarvetta tehdä asioille osaltani
jotakin."
Robert jatkoi opintojaan Michiganin
yliopistossa, jossa hän väitteli filosofian
tohtoriksi erikoisalanaan ympäristösuunnittelu.
Tarkoitus oli tämän jälkeen perehtyä
eurooppalaiseen suunnitteluun Kööpenhaminassa,
mutta matkan varrella Robert poikkesi Suomeen tutustuakseen
tuoreeseen Tapiolaan. Lyhyeksi kaavailtu viivähdys
Helsingissä on kestänyt yli kolmekymmentä
vuotta.
ACOUSTIC RESEARCH
Helsingin osoittautuessa oletettua
pysyvämmäksi majapaikaksi pyysi Robert
kotijoukkoja lähettämään tavaroitaan
Suomeen. Konttikuljetuksen aikana levysoittimen painava
levylautanen oli vääntänyt vetoakselin
mutkalle, eikä korvaavaa varaosaa tuntunut
löytyvän mistään. Robert kirjoitti
soittimen valmistaneeseen Acoustic Researchiin
Yhdysvaltoihin ja kysyi mihin kääntyä osan
saadakseen. Vastauspostissa tuli uusi moottori sekä
pahoittelu siitä, että AR:n varaosia ei saanut sen
paremmin Suomesta kuin koko Euroopasta. Maahantuojaa ei
yrityksen tuotteille ollut koko mantereella. Tilanne
kuitenkin tulisi pian korjaantumaan, sillä AR oli
lähiaikoina avaamassa kaiutintehdasta Hollannissa.
Kirjeenvaihto yrityksen kanssa johti vähitellen siihen,
että Robert alkoi selvittämään
mahdollisuuksia saada AR myös Suomen
markkinoille.
1960-luvun lopun Suomessa vallinnut
yrityskulttuuri ei ollut kovinkaan suotuisa uusille
tuotteille. Kodinkoneita myyvien ketjujen kiinnostus uutta
laitemerkkiä kohtaan oli olematonta, ja
kanssakäyminen ihmisten kanssa ongelmallista.
"1960-luvulla suomalaiset eivät juurikaan osanneet
englantia. Tässä oli tosin se hyvä puoli,
että englannintaitoista ihmistä etsiessäni
päädyin useimmiten puhumaan yritysten johtajien
kanssa", toteaa Robert. Jälleen kerran sattuma astui
vahvasti mukaan kuvioihin. "Selvitellessäni
markkinointiin liittyviä kysymyksiä maan suurimman
toimiston Markkinointi Viherjuuren kanssa sain
järjestettyä itselleni audienssin firmaa johtavan
Matti Viherjuuren kanssa. Hän oli melko
värikäs persoona, ja kertoessani AR-kaiuttimien
hyvästä äänentoistosta kysyi Viherjuuri
missä voisi omin korvin kuulla kyseisiä
kaiuttimia. Asuin tuolloin melko lähellä
Viherjuuren toimistoa, joten kutsuin hänet kotiini
tutustumaan paremmin tuotteeseen. Lähdimme matkaan
saman tien, ja kotona pistin soimaan Turnabout-merkillä
julkaistun albumin Humor in 18th Century Music. Kuinka
ollakaan, Viherjuuri oli hieman aikaisemmin sattunut
ostamaan samaisen levyn (Tanskasta, sillä Turnaboutin
levyjä ei vielä tuolloin saanut Suomesta) ja
totesi hetken kuunneltuaan äänenlaadun tosiaankin
olevan parempi kuin omissa laitteissaan." Tältä
osin asiat tuntuivat siis olevan kunnossa, mutta
todelliseksi esteeksi muodostui jälleenmyyjien puute.
"Liikeketjujen ylipuhuminen osoittautui mahdottomaksi
tehtäväksi. Heillä oli omat
edustusmerkkinsä ja uusia ei kerta kaikkiaan kaivattu.
Satunnaisesti jouduin kohtaamaan jopa vihamielistä
suhtautumista. Eräässäkin paikassa minulle
sanottiin suoraan olevani pelkästään
todellisuudesta vieraantunut amerikkalainen, joka ei
oikeasti halua tehdä työtä."
SOUND CENTER
Vastoinkäymisistä
sisuuntunut Robert päätti itse aloittaa
maahantuonnin lisäksi myös laitteiden
vähittäismyynnin ja avasi Helsinkiin vuonna 1970
Sound Centerin. Ongelmat isojen ketjujen kanssa eivät
kuitenkaan loppuneet tähän. Oman maahantuonnin
mahdollistama vapaa hinnoittelu ja normaalista
käytännöstä poikkeava (yleensä 3-5
vuoden mittainen) takuuaika tuotteille suututtivat
kodinkonekauppiaat. Ristiriitatilanne kärjistyi
kaiuttimien vertailevasta markkinoinnista syntyneeseen
kiistaan, joka vietiin markkinointioikeuden ratkaistavaksi.
Oikeus totesi järjestäytyneiden kodinkoneketjujen
käyttäneen vertailevaa markkinointiaan asiakasta
harhauttavalla tavalla. Samalla hylättiin ketjujen
Sound Centeriä vastaan nostama syyte loukkaavista
lausunnoista. Oikeudenkäynnin ansiosta saatiin
myös vähitellen ilmaa puhdistanut
ennakkopäätös vertailevan markkinoinnin
käytön periaatteista.
"Pohjimmiltani olen puhtaan
äänentoiston puolestapuhuja, mutta
kyllähän tässä on vuosien varrella
törmännyt kaikenlaisiin
markkinointikäytäntöihin.
Läheskään aina ei ole ollut edes kysymys itse
asiasta vaan asian vierestä. Esimerkiksi joku
valmistaja on voinut julistaa kilpailun, jossa palkitaan
tietyssä ajassa merkkiä eniten kaupaksi saanut
myyjä ulkomaan matkalla. Siinä ei sitten
enää ole kyse sopivimman ja laadukkaimman tuotteen
myynnistä, vaan jostakin aivan muusta."
Sound Center kuitenkin menestyi
valitsemallaan tiellä, ja Helsingistä liike
laajeni parhaimmillaan kahdeksaan muuhunkin kaupunkiin.
Sound Center oli ensimmäisenä tuomassa maahan
useita laadukkaita hifi-merkkejä kuten Harman Kardonia,
Marantzia ja Teacia. Kotitietokoneiden yleistymisen
myötä Woods perusti Sound Centerin yhteyteen
tietotekniikan ohjelmien maahantuontiin keskittyneen Program
Centerin. Tietotekniikkaa käsittelevien kirjojen ohella
Woods alkoi tuoda maahan myös muuta kirjallisuutta, ja
näiden kauppapaikaksi muodostui legendaarisen maineen
saanut American Bookshop Helsingin
Museokadulle.
NAD
Äänimiehenä ei
Robert Woodsille pelkkä hifi-laitteiden maahantuonti ja
myynti kuitenkaan riittänyt. Entisten Acoustic
Researchin suunnittelijoiden ja samanmielisten
eurooppalaisten maahantuojien kanssa käydyt keskustelut
johtivat vuonna 1977 oman laitemerkin perustamiseen. Syntyi
New Acoustic Dimension eli NAD. Pääperiaatteena
oli laadukkaiden ja kohtuuhintaisten tuotteiden
valmistaminen. Muotoilu oli pelkistettyä, käytetyt
komponentit laadukkaita ja lopputulos erinomainen. NAD oli
oivallinen vaihtoehto niin halvoille ja huonoille
pakettistereoille kuin pöyristyttävän
hintaisille high end- virityksillekin. Havainnollistavan
esimerkin Robert hakee mieliaiheidensa ja intohimojensa
parista: "Ajattelepa vaikka kunnollista ateriaa. Mitä
maksaa, jos käyt ostamassa parasta mahdollista
pihvilihaa hallista ja tuoreita tykötarpeita torilta?
Yhdelle hengelle tarvittavat ensiluokkaiset raaka-aineet
saat reilusti alle kympillä. Niistä saat
rakennettua verrattoman annoksen. Mutta jos syöt
vastaavan lautasellisen viiden tähden ravintolassa,
joudut maksamaan siitä luultavasti
seitsemänkymmentä euroa. Onko ero tuotteiden
välillä todella sen arvoinen? Kaiken lisäksi
joudut todennäköisesti kiillottamaan ensin
kenkäsi että pääset edes sisälle
kyseiseen ravintolaan." Halpoihin stereopaketteihin
löytyy vertaus niinikään ruokailun
maailmasta: "Hampurilaiset ovat parhaimmillaan taivaallista
syötävää. Mutta ei kunnon hampurilaista
voi saada hampurilaisketjun ravintolasta. Pakastepihvi on
pakastepihvi ja sille ei voi tehdä ihmeitä. Jos
haluat kunnon hampurilaisen, ostat ensiluokkaista
paistijauhelihaa ja paistat sen sopivan kypsäksi.
Mausteeksi ei tarvita välttämättä muuta
kuin vähän suolaa ja tuoretta mustapippuria, ja
pihvin ohelle rapeantuoretta maalaisleipää."
Laadukkaiden osien lisäksi Woods korostaa työn
tasalaatuisuuden merkitystä. "Ideana laitteiden
valmistuksessa on se, että jokaisen yksilön on
oltava taatusti ykköslaatua. Laadun tarkkailun on
vastattava siitä, että jos laitat
viisikymmentä kaiutinta riviin ja poimit niistä
sokkona kaksi, on niiden takuulla oltava kaikki kriteerit
täyttäviä. Halpatuontimaista tuotujen
kaiuttimien ongelmana on se, että joukosta
todennäköisesti löytyy myöskin kaksi
ensiluokkaista yksilöä, mutta sokkona valitessa
tarvitaan hillitöntä tuuria että poimitaan
juuri ne oikeat kaksi."
Pelkistetty muotoilu on Woodsin
mielestä keskittymistä oleelliseen eli
hyvään ja luonnolliseen äänentoistoon.
"Äänentoistolaitteiden ensisijainen tarkoitus on
toistaa ääntä juuri siten kun se
äänitystilanteessa on tarkoitettu kuultavaksi. On
kerrassaan vastuutonta, että jotkut laitteiden
valmistajat katsovat oikeudekseen rakentaa ominaisuuksia,
jotka muuttavat luonnottomasti ääntä
esimerkiksi korostetun bassotoiston avulla. Laitteisiin
rakennettu nappulapaljous palveleekin ensisijassa laitteen
pahimmassa tapauksessa asiantuntematonta myyjää
ja hämää samalla ostajaa. Perinteisissä
NADin vahvistimissa esimerkiksi loudness-painike korostaa
ääripäitä pelkästään
kuunneltaessa musiikkia alhaisella
äänenvoimakkuudella. Näin sen
pitääkin olla, sillä todellisuudessahan
musiikkia pitää kuunnella tietyllä
äänenpaineella jotta kaikki nyanssit voidaan
erottaa. Ihmiskorva on rakennettu siten, että
pienellä voimakkuudella kuunneltaessa esimerkiksi
bassotaajuudet tahtovat hävitä kuuluvista, ja
tähän ongelmaan tarvitaan loudness-kytkintä.
Muuten moista korostusta ei pitäisi tarvita ollenkaan."
Luonnollisen äänentoiston tunnistamiseksi
Woodsilla on yksinkertainen neuvo: "Täytyy
tietää millainen ääni esimerkiksi
pianosta tai akustisesta kitarasta niitä soitettaessa
kuuluu. Sitten vaan verrataan onko
äänentoistolaitteiden toistama ääni
samanlainen."
NADin periaatteita sovellettiin
suoraan myös Sound Centerin aloittaessa kaiuttimien
valmistuttamisen. Acoustics of Finland- kaiuttimet ovat
saaneet loistavia arvosteluja esimerkiksi Tekniikan Maailman
vertailutesteissä.
KOTITEATTERIT
Kymmenisen vuotta sitten alkanut
kotiteatterien rakentaminen ei saa Woodsin varauksetonta
hyväksyntää. "Koko hommassa kaikkein
arveluttavinta on yleisesti vakiintunut Dolby Digital 5.1
tai 6.1- järjestelmien käyttö. Paremman
äänentoiston aikaansaamiseksi olisi varsinkin
pienehköissä tiloissa perustellumpaa
käyttää laadukasta
stereo-järjestelmää. Hyvässä
stereoäänessä keskeltä kuultaviksi
tarkoitetut äänet kuuluvat keskeltä ilman
erillistä keskikaiutintakin. Alunperin
elokuvateattereihin luotu keskikanava oli tarpeen tilan koon
vuoksi; suurissa teattereissa stereokuva ei välittynyt
tarpeeksi hyvin. Nykyisissä viisi- tai
kuusikanavaisissa järjestelmissä tarvitaan
yhtä monta hyvää kaiutinta, mikä
tietenkin maksaa huomattavasti enemmän kuin kahdella
hyvällä kaiuttimella toteutettu stereo.
Lisäksi vahvistimelta vaaditaan paljon enemmän,
kun vahvistusominaisuudet on jaettava noin monelle
kanavalle. Kärjistetysti sanoen: kotiteattereissa
keskikanava olisi todellisuudessa aivan tarpeeton, jos olisi
valittu toinen tie." Sound Center on kuitenkin tehnyt
voitavansa tuodakseen ihmisten ulottuville mahdollisimman
hyvää ääntä myös kuvan oheen.
Yhtiön maahantuoman amerikkalaisen Outlaw-vahvistimen
takaa voi löytää joukon samoja ihmisiä
kuin aiemmin NADilta. Woods tuntuu kuitenkin
epäilevän koko kotiteatterijärjestelmän
tulevan pian jonkinasteiseen murrokseen. "Tässä on
käynyt aivan samoin kuin hifi-järjestelmien
kanssa: markkinoilla on paljon todella ala-arvoista roskaa
ja kalliimmat laitteet alkavat karata tavallisen ihmisen
ulottumattomiin."
ONKO HYVÄ
ÄÄNENTOISTO TARKOITETTU AINOASTAAN
HIFISTEILLE?
Robert Woodsia häiritsee
ajatus siitä, että kunnollisen
äänentoiston erottaakseen tarvitsisi olla
jonkinlainen asiantuntija. "Kuulohan on aivan samanlainen
aisti kuin vaikkapa näköaisti tai makuaisti.
Mahtavan maiseman nähdessään ihmiselle
jää jonkinmoinen muistijälki, jonka voi
myöhemminkin palauttaa mieleen. Aivan samoin myös
hyvän ruuan suhteen, verrattoman makukokemuksen pystyy
muistamaan kauan. Kuka tahansa pystyy erottamaan hyvän
äänentoiston huonosta sellaista kuullessaan."
High end- laitteilla kikkailevien harrastajien sijoitukset
esimerkiksi järjettömän hintaisiin
kullattuihin kaapeleihin eivät saa osakseen
ymmärrystä: "Korkeasta hinnasta tuntuu tulleen
jonkinlainen itsearvoinen ominaisuus, jolla ei
välttämättä ole edes suoraa
yhteyttä varsinaiseen asiaan eli hyvään
äänentoistoon. Kalliiden kaapeleiden sijasta
pitäisi mieluummin kiinnittää huomiota
esimerkiksi liittimien puhtauteen, sillä hapettuneet
liittimet eivät yksinkertaisesti toimi kuten niiden
pitäisi." Onneksi yhä löytyy ihmisiä,
jotka osaavat ottaa asiat asioina ja erottaa oleellisen
epäoleellisesta. Ja taas sattuma astuu kuvioihin:
"Törmäsin taannoin Ljubljanassa vanhaan tuttuuni
NADin alkuajoilta, Peter Mezekiin, jota en ollut nähnyt
kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Hän toimii edelleen
hifi-kauppiaana ja myy muiden muassa erinomaista mutta 40
000 dollaria maksavaa levysoitinta. Sanoin myyväni
edelleen NADin viritinvahvistimia, tosin en Kiinassa
valmistettuja. (Alunperin eräänlaisena
maahantuojien osuuskuntana aloittaneen NADin omistus on
nykyisin hajaantunut maailmalle, ja yrityksen aloitettua
laitevalmistukset Kiinassa myi Woods omat NAD-osakkeensa
pois) Peter tilasi muutaman laitteen myyntiin, ja
vahvistinta koekuunneltuaan ilmoitti: "Robert, you made my
day!" Tämä oli hieno tunnustus, sillä vaikka
NAD ei maksa kuin muutaman satasen, on siinä
sisäänrakennettuna loistava RIAA-etuvahvistin
vinyylien soittoa varten."
ÄÄNILEVYJEN MYYNNIN
IHMEELLINEN MAAILMA
"Sound Centerillä oli alusta
alkaen myös äänilevyjä myynnissä.
Toimme maahan klassista musiikkia julkaisseita laadukkaita
amerikkalaismerkkejä kuten Connoisseur Societya ja
Felix Mendelssohnin pojanpojan George Mendelssohn- de
Bartholdyn perustamaa Voxia sekä espanjalaisen musiikin
julkaisijana tunnettua Ensayo-merkkiä.
Niinikään amerikkalaisella Turnaboutilla oli
loistava 300-400 nimekkeen katalogi, joka oli periaatteessa
niin ostajan kuin myyjänkin unelma: ohjelmisto oli
mielenkiintoinen, orkesterit tasokkaita,
äänitykset hyviä ja Englannin Deccan
prässäämöissä painetut levyt
äänentoistoltaan todella korkeatasoisia. Mikä
parasta, Turnaboutin levyt maksoivat vain 12 markkaa, kun
esimerkiksi Deutsche Grammophon Gesellschaftin levyjen
myyntihinta oli 26 markkaa. Aivan 1970-luvun alussa
painoimme Turnaboutin levyistä erillisen
myyntikatalogin, jonka saimme jakeluun erään
musiikkilehden väliin. Tätä kyseistä
lehteä lukivat esimerkiksi musiikinopettajat, joten
kuvittelimme tavoittavamme laajan joukon mahdollisia
ostajia. Arvaa kuinka monta albumia saimme tuon ilmoituksen
avulla myytyä? Kaksi kappaletta! Silloin tuli taas
kerran mieleen vanha vertaus päänsä
seinään hakkaamisesta."
SOUND CENTER
TÄNÄÄN
Nykyisin Sound Centerin toiminta on
keskittynyt yhteen tilaan Helsingin Yrjönkadulle.
Samoissa tiloissa toimivat myös Program Center ja
American Bookshop. Taistelu laadukkaan mutta kohtuuhintaisen
äänentoiston puolesta jatkuu. Vieläkö
pitkän päivätyön äänentoiston
parissa puurtanut mies jaksaa kuunnella musiikkia samalla
innolla kuin ennen? "Täytyy myöntää,
että nykyisin en kuuntele enää aivan
yhtä paljon musiikkia kuin aikaisemmin. Kaipaan
entistä enemmän vuorovaikutteisuutta, jota
musiikin kuuntelu ei niinkään tarjoa. Mieluummin
kuuntelen mielenkiintoisia puheohjelmia esimerkiksi
ruuanlaitosta. Siinä koen voivani tietyllä tavalla
ottaa osaa aiheen työstämiseen.
Tietoliikenneyhteyksien kehittymisen myötä on
tarjoutunut mahdollisuus seurata reaaliaikaisena
amerikkalaisia baseball-otteluita. On hieno tunne seurata
suoraa lähetystä, silloin voi lähes tuntea
olevansa itse paikalla ja pystyvänsä aistimaan
tunnelman stadionilla. Tällöin ei haittaa vaikka
joutuukin heräämään keskellä
yötä."
|
Are
you an AV professional?
Follow
industry developments with Chameleon Oy's "AV
Reporter"
______
|